Lähiaikoina olemme keskittyneet itse raporttiin, ja tämän vuoksi bloggaaminen on hieman unohtunut.
Hypoteesimme tutkielmaan oli, että rehevöitymisen myötä kalakannat kärsivät, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Mutta oikeasti asia on monimutkaisempi.
Yksi rehevöitymisen merkki on särkikalojen lisääntyminen. Sekä Vanajanselällä että Hattulanselällä särkikalojen osuus kokonaissaaliista on ollut melko suuri. Etenkin sulkavia on ollut runsaasti. Kalastustiedustelussa vähempiarvoisten kalojen runsauden haitta-asteet ovat olleet näistä syistä korkeita.
Myös kuhan sanotaan hyötyvän rehevöitymisestä. Kuha sietää sameaa vettä ja sen ravintona käyttämät kalat lisääntyvät rehevöittyneissä vesissä. Vanajanselällä kuhakanta on noussut, mutta Hattulanselällä kuhakanta on taas laskenut huimasti.
Kalapopulaatioiden kokoon vaikuttavat myös tietenkin kalastajat, mutta rehevöittynyt vesi voi pilata pyydykset niin, etteivät ne nappaa kaloja kiinni. Tiedusteluissa haitta-asteet ovat olleet hieman alhaisempia verrattuna vähempiarvoisten kalojen runsauden haitta-asteisiin, mutta lukemat ovat silti olleet melko korkeat.
Rehevöitymisestä voi aiheutua myös happikato. Vuoden 1917 alkutalvella oli laaja happikato Vanajaveden reitin alaosalla, mutta onneksi ilmiö ei ole toistunut. Happikato voisi johtaa suuriin kalakuolemiin ja vaikuttaa kalakantoihin negatiivisesti.
Näyttää siis siltä, että hypoteesimme on sekä oikeassa että väärässä. Kalat, jotka hyötyvät rehevöitymisestä, lisääntyvät Vanajavedellä runsaasti, mutta vievät tilaa muilta kalapopulaatioilta. Kalastajien on vaikeampaa hallita kalakantoja, kun pyydykset eivät saa kaloja kiinni. Näistä seikoista johtuen tietyt kalat dominoivat rehevöityneitä vesiä, ja monimuotoisuus vesistössä vähenee.
Vanajaveden rehevöityminen vaikuttaa kalakantoihin siis sekä positiivisesti että negatiivisesti.
